Kefiirin monet olomuodot

Kokeiluni kefiirin ihmeellisessä maailmassa jatkuvat. Sen jälkeen kun hieman ilmeisesti rääkkäsin pikkuruista maitosientäni se on ollut aivan mielettömän tehokkaalla tuulella, eikä vallitseva kesäinen ilmasto sitä ainakaan haittaa. Asunnossa on lämmin ja se kyllä näkyy myös sienen toimintanopeuden hurjassa kasvussa.

Olen kokeillut kefiiriä eri maitotuotteissa aina kuohukermasta kevytmaitoon testaten samalla myös erilaisia valmistusaikoja eri tuotteille. Olen saanut kaikkea ranskankerma-tyyppisestä paksusta ja samettisesta kefiiristä aina lähes juustoon asti.
Kefiirin maku on myös muuttunut selvästi happamammaksi kun se alkuun ei ollut hapanta oikeastaan ollenkaan. Nyt maku on lähempänä viiliä ja hurjan bakteerikäymisen seurauksena tuotteen pintaan muodostuu myös samanlainen samettinen kerros kuin kaupasta ostetussakin viilipurkissa on kun sen avaa.

Jos kefiirin tahtoo pitää lasista juotavassa muodossa on näillä keleillä oltava aika tarkkana koska se on nopeasti käynyt jo turhankin paksuksi. Kefiiri tosin heroittuu muutenkin melko helposti joten sen surauttaminen sauvasekoittimella ennen juomista on ihan hyvä idea jos haluaa ihan lasista nautiskella. Maku on kyllä ihan mainio. Ei tosin kovin piimämäinen vaan enemmän lähellä jogurttia.

Näissä paksummissa tuotteissa oman problematiikkansa sitten tuokin aina maitosienen löytäminen kefiirin seasta. Tänään etsin sitä hyvän tovin kun olin tainnut hieman unohtaa sunnuntaina (tai jo lauantaina) sieneni litraan kevytmaitoa ja lopputuloksena oli jotain joka olisi huomenna ollut jo todella kiinteää kotijuustoa.

Vinkkini sienen löytämiseen onkin haroa kefiiriä hyvin varovasti läpi, rikkoen sen rakennetta vain sen verran kuin on tarpeen. Sienen ympärillä on nimittäin aina näemmä käymisen seurauksena hieman sellaista kirkkaampaa rihmaa joka helpottaa sen paikallistamisessa. Sieni itsessään on aavistuksen läpikuultava verrattuna ympäröivään kefiiriin joka myös auttaa sen nappaamisessa talteen seuraavaa erää varten. Olen tässä leikitellyt ajatuksella voisiko kefiirin sijoittaa esimerkiksi lehtiteelle tarkoitettuun teepalloon jossa se olisi helppo ottaa pois valmiista tuotteesta ja siirtää suoraan seuraavaan.

Osassa ohjeista maitosieni neuvottiin huuhtelemaan käytön välissä, itseäni ohjeistettiin olemaan huuhtelematta ja tällä on nyt menty. Sieni ja pala vanhaa tuotetta siirtyy siis uuteen maitoastiaan ja aloittaa työnsä siltä pohjalta.

Vinkkinä sain myös, että jos sienen bakteerikantaa tahtoo muutella sitä voi uittaa esim jogurtissa tai piimässä jolloin se napsii itseensä uutta bakteerikantaa ja käyttää sitä seuraavan maitoerän käyttämisessä. Olen tässä miettinyt josko tätä kokeilisi kreikkalaisella jogurtilla joka on ihan ehdoton suosikkini mutta niin rasvaista ettei sitä oikein kehtaa kovin usein syödä.

Heraahan kefiirin valmistuksessa myös jää jonkin verran yli, ainakin jos sattuu tekemään sitä juustoa vahingossa niinkun minä... Meiltä löytyy taloudesta kolme karvakorvaa jotka nautiskelevat heran kuolarihmat suupielistä valuen oman ruokansa seassa joten sekään ei ole ongelmaksi muodostunut. Samoin ylijäämäkefiirit, nyt kun sitä tosiaan valmistuu melko hurjalla vauhdilla menevät koirien kippoihin ja ruuanlaittoon.

Viime viikolla väkersin lihamureketta jossa käytin taas kermaviilin tilalla kefiiriä ja palveli oikein erinomaisesti tarkoituksessaan.

Syypää itse. Maitosieneni on todella vieläkin näin pieni tyyppi. Mutta tämä tyyppi tekee silti juotavaan muotoon litran maitoa vuorokaudessa, jogurtiksi puolessatoista!

Tältä näyttää litra kevytmaitoa kun sieni on saanut tehdä työtään pari vuorokautta. Maku on ihan mainio, joskin jos olisin tiennyt tekeväni juustoa olisin ripsauttanut sekaan pikkumäärän suolaa ja sokeria...

Kevytmaidosta jäi" yllättäen" melko paljon yli heraa kun proteiinit tiivistyivät kiinteäksi klöntiksi. Tämä menee koirien herkuksi.

Näiden seassa maitosieneni lymysi, tovin sitä saikin taas etsiä. Nämä kikkarat muuttavat uuden maitopuntun pohjalle ja päälle lorautetaan...

...herkuttelumaitoa. Olen päätellyt, että nykyisessä hyvin puhtaassa maidossa ei kefiirin ole ehkä kovin hyvä elää hirveän pitkiä aikoja kerrallaan sen ravinteettomuuden vuoksi. Näin ollen olen pyrkinyt tarjoamaan sille välillä kylpyjä tällaisessa vähemmän "puhtaassa" ympäristössä jossa on sille ehkä enemmän syötävää.

Näin paksua on kuohukermasta tehty kefiiri ja maku on lähellä ranskankermaa. Tästä pitäisi kokata jotain seuraavaksi.


Kombutsan kuulumiset...? Noh. Yksi erä valmistui, se on jääkaapissa. Maisteltiin sitä lasillinen eikä oikein lämmetty maulle vaikkei se niin pahaa ollut kuin olisi voinut olla. Uusi erä valmistuu kohta ja itse teesieni on kasvanut hurjasti paksuutta. Jos joku haluaa voin lahjoittaa tämän lemmikkini eteenpäin, onhan se kasvua mielenkiintoista seurata mutta itse käymistuote taitaa jäädä meillä juomatta.