Positiivista aiheessa on, että molemmat kasvustot vaikuttavat viihtyvän. Kefiiri on uiskennellut kulutusmaitokylvyissä murokupissa ja selvästikin herännyt henkiin. Ensimmäisessä kylvyssä sieni kehitteli ympärilleen kerroksen.. Mmh. Tauhkaa. Toisen kylpynsä se muutti jo melko paksuksi liemeksi ja kolmas muistutti jo melkein viiliä tai lohkeavaa jugurttia. Tuoksu kefiirissä on mieto ja ihan aavistuksen makeahko ja oikeastaan ihan miellyttävä. Epäilyttäväksi asian loi se, että tavara juoksettui tosi helposti ja muutama sekoitus lusikalla erotteli kiinteähkön maitotuotteen muusta nesteestä. Koska en tiedä ketään joka harrastaisi kefiiriä en tiedä onko se normaalia joka tekee touhusta ehdottomasti jännittävämpää ja eksoottisempaa kuin voisi kuvitellakaan.
Itse sieni on vielä niin pieni, että sain haroa tuotostani tovin, ennenkuin löysin sen kupin pohjalta voidakseni siirtää sen taas uuteen kylpyyn.
Urheasti maistoin tuotosta pari lusikallista. Maku oli lähinnä hyvin mietoa viiliä, siis oikeastaan ihan hyvää. Mutta kukapa viiliä huoneenlämpöisenä normaalisti söisi?
Rehellisyyden nimissä pakko todeta, että tämä kokkelipiimä päätyi kuitenkin loppuviimeksi koirien kuppeihin josta se katosi kyllä hyvin nopeassa tahdissa ja karvakorvat vaikuttivat oikeinkin tyytyväisiltä.
Kefiiri pääsi nyt uimaan tommoiseen shaker-pulloon josta löytyy siivilä omasta takaa, ajattelin että josko tuo puolisen litraa on huomiseen mennessä muuttunut suhteellisen juomakelpoiseksi siirrän sen suoraan jääkaappiin ja maistelen suuremmalla keskittymisellä ja uskalluksella. Siivilän kanssa sienen onkiminen talteen seuraavaa erää varten olisi varmaan helpompaa. Toivottavasti.
Mainitsematta pitäisi varmaan jättää sellainen pieni sivuseikka, että iltasella minulle iski todella huono olo. Siis maha sekaisin ja oksetti. En kuitenkaan jaksa uskoa, että syyllinen olisi ollut tuo pari lusikallista kefiiriä vaan ennemminkin (aivan liian) iso pala suklaakakkua viikonlopulta joka sisälsi suorastaan hulvattoman määrän rasvaa.
Miksi minulla puolestaan oli suklaakakkua johtui ihan siitä, että vietimme lauantaina jälkikäteisjuhlia äitini tammikuisen 60-vuotissyntymäpäivän ja minun helmikuisten kolmikymppisteni vuoksi. Ja toki viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä veljeni nuoremman muksun yksivuotisjuhlat juhlittiin samaan syssyyn. Lahjoja sain uskomattoman kasan siihen nähden, etten osannut odottaa mitään, kiitoksia niistä kaikille asianosaisille.
Minun tuotoksiani kakuista ovat nuo ei-niin-kauniit teokset taka-alalla. Noista tyylikkäämmistä teoksista vastasi veljeni vaimo.
Kombutsan (joka lisänimeltään on nykyään Alien) kuulumiset sen sijaan kulkevat hyvinkin ns. kirjan mukaan. Sienen alku, se joka postissa meille kulkeutui on painunut litraisen teepöntön pohjalle ja kaapissa on alkanut tuoksua kevyesti etikkaiselta, niinkuin juoman sanottiin käymisvaiheessa tuoksuvan. Samoin teenesteen pintaan on lähtenyt muodostumaan ilmeinen uusi sieni. Sieni on toistaiseksi vain ohut kalvo, mutta jo selvästi tunnistettavissa. Odotan suurella mielenkiinnolla millaiseksi se tässä tulevan viikon aikana muotoutuu. Lähes yhtä jännittävää on myös odottaa uskallanko sitten viikon kuluttua maistaa Alien-juomaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti