Sateinen lomapäivä

Äitikoiran synnytystä odotellessa ja tihkuisen harmaata lomapäivää vietellessä on aikaa. Aikaa nukkua liian vähän (!? johtuu kyllä itsestä riippumattomista syistä kuten siitä äitikoirasta) ja touhuta kaikenlaista mitä on suunnitellut pidempään.

Tilasin Elloksesta (josta muuten hankin suurimman osan vaatteistani, muita lähteitä ovat niinkin glamourit paikat kuin esim Tarjoustalo. En ole pätkääkään merkkiuskollinen ja hankalan mallisena ja isokokoisena ostan vaatteet sieltä mistä sopivia hinnalta ja mallilta löytyy ihan surutta) vähän lotolla taas sovitukseen kaikenlaisia vaatteita, tällä kertaa myös sellaisissa väreissä joita en yleensä niin suosi. Eli muutaman valkoisen paitamekon. Ajatukseni oli alunperinkin, että jos ne on muuten kivoja niin nehän voi sitten puuvillaisina värjätä. Minä kun en valkoiseen keskimäärin sonnustaudu, olen aivan liian sähelö luonteenlaatu jotta valkoinen pysyisi ylläni edes paikoitellen valkoisena puolta tuntia pidempään.

Kävi kuitenkin niinkuin vähän veikkailinkin ja toinen valkeista paitamekoista oli oikeasti mukavan tuntuinen kesävaate. Käypäinen ihan mekkona ja oikein mainio tilaamieni jeggingsien kanssa viileämmillekin keleille. Muistini sopukoissa minulla oli fiilis, että jossain päin asuntoa sijaitsee ikivanha Dylon -nappi ja hetken työhuoneen kaivelun jälkeen, yllättävää kyllä, myös löysin sen. Keskimäärin kun olen niin taitava kadottamaan asioita ettei niitä kyllä jälkikäteen tahdo löytyä ja tämä värinappi on oikeasti vuosia vanha.

Värisävy oli 44 Cerise eli joku kirsikanpunainen. Siis tuommoinen fuksia. Olin joskus visioinut värjääväni valkoiset puuvillaverhot sillä, mutta asia oli vain jäänyt ja unohtunut ja nykyään suosin vaaleampia verhoja ettei asunnosta tule hämärän tai tunkkaisen oloinen. Jännäähän Dylonista tekee aina se, että heidän tulkintansa edes valkoisessa puuvillassa värisävyistään on aina vähintäänkin sinnepäin. Lopputulema voi siis olla mitä tahansa kirsikanpunaisesta vaikka tummaan tiileen. No sama se, minä pidän punaisesta lähes kaikissa muodoissaan joten tulta päin.

Sen kummempia värjäysniksejä minulla ei ole antaa kuin, että kannattaa noudattaa niitä pakkauksen ohjeita aika orjallisesti. Tässä tapauksessa väri oli tarkoitettu tosi pienelle määrälle kangasta (250g puuvillaa on oikeasti kaksi kauluspaitaa) ja tekniikka värille oli kattilavärjäys jossa väri liuotetaan kiehumispisteiseen veteen suolan kera ja annetaan vaikuttaa n. 20min kangasta pyöritellen jotta sävy tarttuu tasaisesti. Huuhdellessa käyttäkää ehdottomasti kumihanskoja, väri ei ole terveellistä nautittuna ihon läpi ja ennenkaikkea se tarttuu ihoon kuin tauti! Samoin kaiken mihin väriliemi koskee on syytä olla teräksestä, emaliin - huokoisemmista materiaaleista puhumattakaan - väri tarttuu todella lujasti kiinni ja on hyvin hankala jos ei mahdoton saada irti. 

Tärkeähköä on myös tiedostaa, että Dylonit eivät ole peittäviä. Jos kankaassa on kuvioita, väriä tai tahroja ne todennäköisesti näkyvät läpi vielä värjäyksen jälkeenkin. Samoin jos värjäät esimerkiksi keltaista kangasta sinisellä värillä saat todennäköisesti vihreää. Normaalit värien sekoituksen lainalaisuudet pätevät tässäkin. 

On myös ihan oikeasti tarpeellista kastella kankaat huolellisesti ennen upottamista väriliemeen. Kuiva kangas imee värilientä itseensä kuin sieni ja värjäystuloksesta tulee lähes poikkeuksetta epätasainen.

Jos haluat värjätä isompia kangassatseja ja mahdollisesti olla varmempi suht tasaisesta värituloksesta voi vaihtoehto olla pesukoneessa käytettäväksi tarkoitetut Dylonit jotka ovat usein miellyttävämpiä käyttää ja sotkevat vähemmän (koska väriliemi pyörii siellä pesukoneessa sisällä eikä kattiloissa ja paljuissa ympäri asuntoa). Pesukonevärien käytön jälkeen kannattaa ajaa kone kerran läpi joko tyhjänä (jos se koneelle on sallittua käyttöä, monia vanhoja pyykkikoneita kun ei saa pyörittää tyhjänä) tai pistää sinne vain mustia kuviottomia vaatteita tai sopivan värisiä pyyhkeitä pyörimään. Värijäämiä kun voi jäädä koneeseen ja lopputuloksena huonolla tuurilla voi olla tahrainen satsi seuraavasta koneellisesta puhtaita valkeita lakanoita.

Sivupoluilta takaisin omaan touhuuni... Kun olin itse mekon värjännyt ja toivonmukaan vielä suht tasaisella tuloksella päätin heittää kattilaan pari vanhaa valkoista toppia jotka olivat pesuissa muuttuneet jo harmahtaviksi. Selvää on, että jonkun Henkkamaukan tai Ginatricotin halpistopit eivät ole pelkkää puuvillaa joten värjäystulos voi olla lähes mitä tahansa (värit tarttuvat todella huonosti keinokuituihin) ja kun samasta värikattilasta oli jo värjätty 120g painoinen mekko on sävyt ainakin haaleammat kuin luvatut. Upotin topit hiukan porrastetusti väriliemeen, jotta edes ensimmäinen toppi saisi toivonmukaan kunnollisen syvemmän sävyn itseensä. Lopulta myös toisen. Näiden annoin myös uida väriliemessä puolisen tuntia kuumentaen liemen kahdesti kiehumispisteeseen jotta loputkin pigmenttihituset joita liemessä on jäljellä tarttuisivat kunnolla kiinni.

Tärkeää on myös muistaa, että koska värit tarttuvat huonosti keinokuituihin ne harvemmin tarttuvat värjättävissä tekstiileissä oleviin lankoihin. Näin ollen jos värjäät valkeaa toppia jossa on isoja tikkauksia valkealla langalla ne todennäköisesti jäävät näkyviin vähintään vaaleanpunaisina. Samoin napit yms ottavat väriä vaihtelevasti. Värjäämäni puuvillamekon valkeat napit itseasiassa ottivat väriä itseensä ja muuttuivat hauskan vaaleanpunerviksi.

Sen verran annan tässä "omalla vastuulla" -tyyppistä vinkkiä, että koska itse olen tosi laiska huuhtelemaan kankaita värjäyksen jälkeen huuhtelen ne käsin yleensä vain hetkellisesti. Suositeltavaa on huuhdella kangasta vuorotellen kylmällä ja kuumalla vedellä, sen ainakin sanotaan parantavan värin tarttuvuutta kankaaseen. Kun enimmät värit on liuotettu lavuaarista alas - lavuaarin on muuten syytä olla teräksinen, keraamiseen väri tarttuu kiinni - nakkaan märät tekstiilit pesukoneeseen huuhtelu- ja linkousohjelmalle. Saatan ajaa huuhtelun ja linkouksen parikin kertaa läpi ennen tekstiilien ripustamista kuivumaan. Dylonia muuten ei saa kuivattaa suorassa auringonvalossa. Tätä en siis varsinaisesti suosittele koska toki on mahdollista, että pesukoneen sisuksiin jää väriä joka aiheuttaa ylläreitä seuraavissa käytöissä. Itse olen paikannut tilanteen pesemällä seuraavassa pesussa pelkkää mustaa pyykkiä, sitä kun meidän taloudessa riittää.

Itse päädyin nyt värjäämään kankaita tylsän tasaiseksi, mutta jos hippimeininki innostaa kannattaa joskus kokeilla erilaisia solmuvärjäystekniikoita. Laittamalla kangasta isommille tai pienemmille solmuille, kietomalla narua sen ympäri tai vaikka asettelemalla pyykkipoikia kankaaseen kiinni voi saada hauskoja kuvioita väriin. Väri kun ei tunkeudu puristuksessa olevaan kankaaseen joten kankaan pohjaväri jää näistä osista näkyviin. Erityisen raflaavia lopputloksia toki tulee jos kankaassa on jokin pohjaväri ja sen päälle laitetaan Dylonia tai muun merkkistä kangasväriä.

Ihan tasainen ei värituloksesta näemmä tullut vaan hiukan haaleampi alue jäi. Nähtäväksi jää miten tasoittuu kankaan kuivuessa. Kuten näkyy, tikkaukset jäivät valkoisiksi, mutta napit ovat lähempää tarkasteltuna yllättävän punaiset.

Inspiraatio!

Minulta kysytään usein olisiko tarjolla kuvagallerioita materiaaleista joista työstän, mitä nyt kulloinkin satun olemaan tekemässä. Mittatilaustöitä varten siis.

Vastaukseni viimeaikoina on poikkeuksetta ollut ei. En ota vastaan juurikaan mittatilauksia (vain hyvin erikoistapauksissa ja vain tutuilta) enkä kuvaa materiaalivalikoimiani tarjolle. Syitä on monia, mutta yksinkertaisuudessaan kysymys on siitä, että joka kerta kun alan ottaa vastaan mittatilauksia tai ylläpitämään tiettyä materiaalivalikoimaa innostukseni tehdä käsillä lopahtaa.

Mukaan tulee stressiä ja suorituspainetta kiireettömän touhuamisen ja tekemisen ilon löytämisen sijaan.

En ole kovin pitkäjänteinen innostuja vaan teen juttuja sykleissä, milloin takkeja, milloin kalsaripaitoja, haalareita tai jotakin muuta. Näin ollen työhuoneeni pursuilee jatkuvasti kankaita, nyörejä, naruja, solkia, klipsejä ja sen sellaista. Ihan vaan sitä varten, että sitten kun se inspiraatio iskee niin materiaaleja on oltava saatavilla HETI! Inspiraatiohan voi vaikka mennä muutoin hukkaan.

Piuhaputiikki tekee tässä poikkeuksen, Piuhis tekee mittatilaushihnoja ja toimintamme on pitkäjänteistä ja selkeämpää kyllä, mutta materiaaleja ei ole kuvattu siitä syystä, että helmivaihtoehtoja on tälläkin hetkellä kymmeniä.

Tällä hetkellä kuuminta hottia työhuoneessani näyttää olevan pannat. En olekaan ommellut pehmopantoja aikoihin, lähinnä sopivan ompelukoneen puutteessa, mutta Heavy Dutyn rouskuttaessa nylonnauhaa ja sen alla vielä superlonia ja kankaita monessa kerroksessa täysin vaivatta innostuin yhtäkkiä. Myönnettäköön, että syynä oli joitakin viikoja takaperin tapahtunut episodi Kontulan metsässä, koirieni kadottua mystisesti heti lenkin alussa vain ilmestyäkseen hetken kuluttua onnellisesti ruskealla ja haisevalla tavaralla kuorrutettuina muistin taas miksi kangaspannat ovat kesäaikaan loistavia (no koska ne voi nakata pyykkikoneeseen...)

Tilata pätkäytin materiaaleja isolla kädellä "ihan vaan tehdäkseni omille tytöille pari" ja nyt tarvikerenkaassa asuntomme eteisessä roikkuu varmaan kolmisenkymmentä kangaspantaa.

Sellainen se inspiraatio on kun se iskee.

Viikonlopun saldo

Heavy Dutyn ollessa tosiaan lomalla olen aika laiskasti viitsinyt ottaa ompeluhommia työn alle. Kyllä tuo PFAFF-vanhus ihan ansiokkaasti ompelee, mutta vanhan koneen moottori ei ole kovin järeä ompelemaan paksuja fleecejä joten jätän ne nuorempien huoleksi.

Käydessäni Eurokankaassa käsiin kuitenkin tarttui ihan välttämättä ihania ripstopeja kirkkailla väreillä ja iloisilla kuvioilla joten ostin niitä palat ja päätin ommella myös omalle triolle uudet välikausitakit. Ja tällä kertaa heijastimissa ei säästelty!

Lopputuloset näyttivät sitten tältä;

(Vappu se on aina yhtä iloinen ja pirteä kuvattava...)

Olga on pitkäselkäinen mutta tytön voimakkaasti laskeva lanne saa takin näyttämään hiukan isolta. Kun se taas rentona suoristaa selkäänsä on istuvuus selvästi parempi.

Tämän kuvan jälkeen lyhensin Tuikun takin mahavyötä hiukan, ilmeisesti hiukan yliarvioin rouvan nykyleveyden.. :D

Tänään käytiin hupailemassa Match Showssa Viikin Gardenialla. Oikeastaan tarkoitus oli vaan hakea sieltä koiraportti, mutta sitten huomasin miettiväni, että miksikäs sitä ei Tuikku-rouvaa ilmoittaisi kehäänkin. Tuumasta toimeen ja lopulta päivä venyikin pitkäksi kun Mamma-Muikkunen näytteli itsensä kylmässä ja hyytävässä viimassa urheasti täristen pienten punaisten neljänneksi huikean kokoisessa luokassa (koiria taisi pienissä aikuisissa olla likelle 60!).

Mätsärireissun jälkeen onkin rouvaa väsyttänyt. Itse olin ajatellut viettää iltapäivän vielä korkaten pyöräilykayden Olgan kanssa, mutta Helsingissä (niinkuin ilmeisesti ympäri koko maata) sataa LUNTA... Aargh. Jätettiin sitten filaroinnit väliin ja keskittiin viimeisen lomapäivän viettoon kotisohvalla.

Suikka!

Olen tovin miettinyt, että tarvitsisin kevyemmän kevätpipon koirien kanssa lenkkeilyyn. Jotenkin semmoista ei vaan ole tullut hankittua ja bonuksena mulla on jättikokoinen pää ja iso osa tehdasvalmisteisista on mulle liian pieniä.

On superärsyttävää kun kävellessä pipo hilautuu koko ajan ylöspäin.

No, tuumasta toimeen sitten. Kangasvarastossa on lojunut läjä ihania, lapsellisia ja värikkäitä puuvillatrikoita odottamassa inspiraatiota ommella koirille paitoja. Hypistelin niitä hetken ja pyörittelin asiaa päässäni.

Ohje on niin simppeli, että pelkät kuvat taitavat valottaa tarpeeksi :)

Ompelujuttu; laminoitujen kankaiden ompelu

Pohdiskelin tosiaan, että näin "itseoppineena" ompelijana voisin jaella joitain vinkkejä joita on tässä oman muutaman vuoden aktiivitouhuamisen ohessa vastaan tullut.. Kokeneemmille ompelijoille minun vinkeissäni tuskin on mitään uutta, mutta ehkäpä joku aloittelija voi täältä apua harrastuksen alkuun saada.

Tässä siis tältä päivältä ensimmäinen mieleen tullut vinkkaus.

Laminoituja kankaitahan löytyy markkinoilta jos jonkinlaisia, tyypillisimpiä ovat kumiset tai vahatut sadeasukankaat, sadetta kestävät ulkoilukankaat joissa on nurjalla puolella jonkinlainen ohut kumikerros ehkäisemässä läpi kastumista ja tuulta. Samoin PUL-kankaat kestovaippoihin sisältävät polyuretaanilaminoinnin.

Ompelijalle nämä kankaat voivat tuottaa harmaita hiuksia sillä ompelukoneen syöttö ei arvosta tahmapintaisia kankaita vaan lopputulema näyttää yleensä jokseenkin tältä;

Koneen syöttöä vasten oleva puoli kumipintaisesta kankaasta soljuu kyllä ihan kivasti eteenpäin, mutta paininjalan puoleinen kangas ei liu'u eteenpäin siivosti vaan tarraa kiinni ja lopulta vetäytyy ryttyyn sössien ompelutyön ja tekijän hermot.

Ratkaisuvaihtoehtoja tähän tilanteeseen on käytännössä kaksi. Ensisijaisesti suosittelen hankkimaan ompelukoneeseen teflonjalan. Teflonjalka on liukasta muovia oleva perusmallin paininjalka joka vaihdetaan koneeseen. Teflonjalka on niin liukas, etteivät nämä tahmeat materiaalit - kuten ei myöskään esimerkiksi nahka - tarraa kiinni ja siten sotke ompelun lopputulosta. Jos koneeseesi ei teflonjalkaa ole saatavilla voit kokeilla käyttää teflonteippiä jota saa ompelutarvikeliikkeistä. Teflonteippi liimataan tavalliseen paininjalkaan mutta itse en sille lopulta oikein lämmennyt vaan se tuntui monesti tökkivän ja oli epäkäytännöllinen. Lisäksi kun vanhassa koneessani ei ollut pikaklipsillä tapahtuvaa paininjalan vaihtoa oli teipatun jalan kanssa ompelu tavallisissa kankaissa vähän epämiellyttävää. Ei sitä jalkaa kuitenkaan jaksanut joka kerta ruuvarilla alkaa irroittamaan.

Uuteen Singeriini hommasinkin teflonjalan heti oston yhteydessä ja on se kyllä hyvä!

Tavallisia kankaita teflonjalalla ei kuitenkaan välttämättä ole kovin miellyttävä ommella, sillä jalka on todella niin liukas, että peruskankaat saattavat tuntia liukuvan sen alla turhankin livakasti ja saumat voivat alkaa viettämään vääriin suuntiin. Uusista koneista kuitenkin (ja toki osasta vanhempiakin) paininjalka on näppärä vaihtaa pikaklipsillä tavalliseen kun nahkeat materiaalit on ommeltu.

Nuppineuloja ei laminoituihin materiaaleihin ymmärrettävästi suositella käytettävän. Ethän halua rikkoa ohutta kumikalvoa kankaassa ja siten mahdollistaa veden pääsyä materiaalista läpi! Monissa lähteissä suositellaan käyttämään nuppineulojen tilalle teippiä mutta itse totesin teipin niin rasittavaksi työstettäväksi, että olen käyttänyt nuppineuloja varovasti. Käytännössä koska ompelen paininjalan etäisyydeltä kankaan reunasta asetan nuppineulat niin, että niiden aiheuttamat reiät kankaaseen tulevat tämän ylimääräkankaan puolelle eivätkä tuhoa itse vaatetta.

Nuppineulat asettelen myöskin poikittain tulevaan saumaan nähden jolloin voin ommella suoraan nuppareitten yli, eikä niitä tarvitse tässä vaiheessa poistaa. Ulkoilukankaat kun ovat monesti niin liukkaita, että lähtevät helposti luisumaan väärään asentoon. Nuppineulat on helppoa poistaa sitten kaikki kerralla kun sauma on ommeltu.

Ja mitä tästä työstä tänään syntyi? :)

Pari tikkivuorista sadetakkia.

Rätisevän oranssi väri tässä ulkoilukankaassa olikin vaikea ikuistaa joten piti räpsäistä kuva ihan salamalla värin näkyviin saamiseksi.