Vastaukseni viimeaikoina on poikkeuksetta ollut ei. En ota vastaan juurikaan mittatilauksia (vain hyvin erikoistapauksissa ja vain tutuilta) enkä kuvaa materiaalivalikoimiani tarjolle. Syitä on monia, mutta yksinkertaisuudessaan kysymys on siitä, että joka kerta kun alan ottaa vastaan mittatilauksia tai ylläpitämään tiettyä materiaalivalikoimaa innostukseni tehdä käsillä lopahtaa.
Mukaan tulee stressiä ja suorituspainetta kiireettömän touhuamisen ja tekemisen ilon löytämisen sijaan.
En ole kovin pitkäjänteinen innostuja vaan teen juttuja sykleissä, milloin takkeja, milloin kalsaripaitoja, haalareita tai jotakin muuta. Näin ollen työhuoneeni pursuilee jatkuvasti kankaita, nyörejä, naruja, solkia, klipsejä ja sen sellaista. Ihan vaan sitä varten, että sitten kun se inspiraatio iskee niin materiaaleja on oltava saatavilla HETI! Inspiraatiohan voi vaikka mennä muutoin hukkaan.
Piuhaputiikki tekee tässä poikkeuksen, Piuhis tekee mittatilaushihnoja ja toimintamme on pitkäjänteistä ja selkeämpää kyllä, mutta materiaaleja ei ole kuvattu siitä syystä, että helmivaihtoehtoja on tälläkin hetkellä kymmeniä.
Tällä hetkellä kuuminta hottia työhuoneessani näyttää olevan pannat. En olekaan ommellut pehmopantoja aikoihin, lähinnä sopivan ompelukoneen puutteessa, mutta Heavy Dutyn rouskuttaessa nylonnauhaa ja sen alla vielä superlonia ja kankaita monessa kerroksessa täysin vaivatta innostuin yhtäkkiä. Myönnettäköön, että syynä oli joitakin viikoja takaperin tapahtunut episodi Kontulan metsässä, koirieni kadottua mystisesti heti lenkin alussa vain ilmestyäkseen hetken kuluttua onnellisesti ruskealla ja haisevalla tavaralla kuorrutettuina muistin taas miksi kangaspannat ovat kesäaikaan loistavia (no koska ne voi nakata pyykkikoneeseen...)
Tilata pätkäytin materiaaleja isolla kädellä "ihan vaan tehdäkseni omille tytöille pari" ja nyt tarvikerenkaassa asuntomme eteisessä roikkuu varmaan kolmisenkymmentä kangaspantaa.
Sellainen se inspiraatio on kun se iskee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti