torstai 1. elokuuta 2013

Sateinen lomapäivä

Äitikoiran synnytystä odotellessa ja tihkuisen harmaata lomapäivää vietellessä on aikaa. Aikaa nukkua liian vähän (!? johtuu kyllä itsestä riippumattomista syistä kuten siitä äitikoirasta) ja touhuta kaikenlaista mitä on suunnitellut pidempään.

Tilasin Elloksesta (josta muuten hankin suurimman osan vaatteistani, muita lähteitä ovat niinkin glamourit paikat kuin esim Tarjoustalo. En ole pätkääkään merkkiuskollinen ja hankalan mallisena ja isokokoisena ostan vaatteet sieltä mistä sopivia hinnalta ja mallilta löytyy ihan surutta) vähän lotolla taas sovitukseen kaikenlaisia vaatteita, tällä kertaa myös sellaisissa väreissä joita en yleensä niin suosi. Eli muutaman valkoisen paitamekon. Ajatukseni oli alunperinkin, että jos ne on muuten kivoja niin nehän voi sitten puuvillaisina värjätä. Minä kun en valkoiseen keskimäärin sonnustaudu, olen aivan liian sähelö luonteenlaatu jotta valkoinen pysyisi ylläni edes paikoitellen valkoisena puolta tuntia pidempään.

Kävi kuitenkin niinkuin vähän veikkailinkin ja toinen valkeista paitamekoista oli oikeasti mukavan tuntuinen kesävaate. Käypäinen ihan mekkona ja oikein mainio tilaamieni jeggingsien kanssa viileämmillekin keleille. Muistini sopukoissa minulla oli fiilis, että jossain päin asuntoa sijaitsee ikivanha Dylon -nappi ja hetken työhuoneen kaivelun jälkeen, yllättävää kyllä, myös löysin sen. Keskimäärin kun olen niin taitava kadottamaan asioita ettei niitä kyllä jälkikäteen tahdo löytyä ja tämä värinappi on oikeasti vuosia vanha.

Värisävy oli 44 Cerise eli joku kirsikanpunainen. Siis tuommoinen fuksia. Olin joskus visioinut värjääväni valkoiset puuvillaverhot sillä, mutta asia oli vain jäänyt ja unohtunut ja nykyään suosin vaaleampia verhoja ettei asunnosta tule hämärän tai tunkkaisen oloinen. Jännäähän Dylonista tekee aina se, että heidän tulkintansa edes valkoisessa puuvillassa värisävyistään on aina vähintäänkin sinnepäin. Lopputulema voi siis olla mitä tahansa kirsikanpunaisesta vaikka tummaan tiileen. No sama se, minä pidän punaisesta lähes kaikissa muodoissaan joten tulta päin.

Sen kummempia värjäysniksejä minulla ei ole antaa kuin, että kannattaa noudattaa niitä pakkauksen ohjeita aika orjallisesti. Tässä tapauksessa väri oli tarkoitettu tosi pienelle määrälle kangasta (250g puuvillaa on oikeasti kaksi kauluspaitaa) ja tekniikka värille oli kattilavärjäys jossa väri liuotetaan kiehumispisteiseen veteen suolan kera ja annetaan vaikuttaa n. 20min kangasta pyöritellen jotta sävy tarttuu tasaisesti. Huuhdellessa käyttäkää ehdottomasti kumihanskoja, väri ei ole terveellistä nautittuna ihon läpi ja ennenkaikkea se tarttuu ihoon kuin tauti! Samoin kaiken mihin väriliemi koskee on syytä olla teräksestä, emaliin - huokoisemmista materiaaleista puhumattakaan - väri tarttuu todella lujasti kiinni ja on hyvin hankala jos ei mahdoton saada irti. 


Tärkeähköä on myös tiedostaa, että Dylonit eivät ole peittäviä. Jos kankaassa on kuvioita, väriä tai tahroja ne todennäköisesti näkyvät läpi vielä värjäyksen jälkeenkin. Samoin jos värjäät esimerkiksi keltaista kangasta sinisellä värillä saat todennäköisesti vihreää. Normaalit värien sekoituksen lainalaisuudet pätevät tässäkin. 
On myös ihan oikeasti tarpeellista kastella kankaat huolellisesti ennen upottamista väriliemeen. Kuiva kangas imee värilientä itseensä kuin sieni ja värjäystuloksesta tulee lähes poikkeuksetta epätasainen.


Jos haluat värjätä isompia kangassatseja ja mahdollisesti olla varmempi suht tasaisesta värituloksesta voi vaihtoehto olla pesukoneessa käytettäväksi tarkoitetut Dylonit jotka ovat usein miellyttävämpiä käyttää ja sotkevat vähemmän (koska väriliemi pyörii siellä pesukoneessa sisällä eikä kattiloissa ja paljuissa ympäri asuntoa). Pesukonevärien käytön jälkeen kannattaa ajaa kone kerran läpi joko tyhjänä (jos se koneelle on sallittua käyttöä, monia vanhoja pyykkikoneita kun ei saa pyörittää tyhjänä) tai pistää sinne vain mustia kuviottomia vaatteita tai sopivan värisiä pyyhkeitä pyörimään. Värijäämiä kun voi jäädä koneeseen ja lopputuloksena huonolla tuurilla voi olla tahrainen satsi seuraavasta koneellisesta puhtaita valkeita lakanoita.


Sivupoluilta takaisin omaan touhuuni... Kun olin itse mekon värjännyt ja toivonmukaan vielä suht tasaisella tuloksella päätin heittää kattilaan pari vanhaa valkoista toppia jotka olivat pesuissa muuttuneet jo harmahtaviksi. Selvää on, että jonkun Henkkamaukan tai Ginatricotin halpistopit eivät ole pelkkää puuvillaa joten värjäystulos voi olla lähes mitä tahansa (värit tarttuvat todella huonosti keinokuituihin) ja kun samasta värikattilasta oli jo värjätty 120g painoinen mekko on sävyt ainakin haaleammat kuin luvatut. Upotin topit hiukan porrastetusti väriliemeen, jotta edes ensimmäinen toppi saisi toivonmukaan kunnollisen syvemmän sävyn itseensä. Lopulta myös toisen. Näiden annoin myös uida väriliemessä puolisen tuntia kuumentaen liemen kahdesti kiehumispisteeseen jotta loputkin pigmenttihituset joita liemessä on jäljellä tarttuisivat kunnolla kiinni.


Tärkeää on myös muistaa, että koska värit tarttuvat huonosti keinokuituihin ne harvemmin tarttuvat värjättävissä tekstiileissä oleviin lankoihin. Näin ollen jos värjäät valkeaa toppia jossa on isoja tikkauksia valkealla langalla ne todennäköisesti jäävät näkyviin vähintään vaaleanpunaisina. Samoin napit yms ottavat väriä vaihtelevasti. Värjäämäni puuvillamekon valkeat napit itseasiassa ottivat väriä itseensä ja muuttuivat hauskan vaaleanpunerviksi.



Sen verran annan tässä "omalla vastuulla" -tyyppistä vinkkiä, että koska itse olen tosi laiska huuhtelemaan kankaita värjäyksen jälkeen huuhtelen ne käsin yleensä vain hetkellisesti. Suositeltavaa on huuhdella kangasta vuorotellen kylmällä ja kuumalla vedellä, sen ainakin sanotaan parantavan värin tarttuvuutta kankaaseen. Kun enimmät värit on liuotettu lavuaarista alas - lavuaarin on muuten syytä olla teräksinen, keraamiseen väri tarttuu kiinni - nakkaan märät tekstiilit pesukoneeseen huuhtelu- ja linkousohjelmalle. Saatan ajaa huuhtelun ja linkouksen parikin kertaa läpi ennen tekstiilien ripustamista kuivumaan. Dylonia muuten ei saa kuivattaa suorassa auringonvalossa. Tätä en siis varsinaisesti suosittele koska toki on mahdollista, että pesukoneen sisuksiin jää väriä joka aiheuttaa ylläreitä seuraavissa käytöissä. Itse olen paikannut tilanteen pesemällä seuraavassa pesussa pelkkää mustaa pyykkiä, sitä kun meidän taloudessa riittää.


Itse päädyin nyt värjäämään kankaita tylsän tasaiseksi, mutta jos hippimeininki innostaa kannattaa joskus kokeilla erilaisia solmuvärjäystekniikoita. Laittamalla kangasta isommille tai pienemmille solmuille, kietomalla narua sen ympäri tai vaikka asettelemalla pyykkipoikia kankaaseen kiinni voi saada hauskoja kuvioita väriin. Väri kun ei tunkeudu puristuksessa olevaan kankaaseen joten kankaan pohjaväri jää näistä osista näkyviin. Erityisen raflaavia lopputloksia toki tulee jos kankaassa on jokin pohjaväri ja sen päälle laitetaan Dylonia tai muun merkkistä kangasväriä.

Ihan tasainen ei värituloksesta näemmä tullut vaan hiukan haaleampi alue jäi. Nähtäväksi jää miten tasoittuu kankaan kuivuessa. Kuten näkyy, tikkaukset jäivät valkoisiksi, mutta napit ovat lähempää tarkasteltuna yllättävän punaiset.

1 kommentti:

  1. Hei,

    värjäsin tänään Dylonilla ensimmäistä kertaa ja sain tekstistäsi monia hyviä vinkkejä. Kiitos!

    yt. Marjukka

    VastaaPoista