Olin suunnitellut pitempää blogausta pääsiäistouhotuksista ja erityisesti suklaapiirakasta jonka leivoin vanhemmille vietäväksi.
No, unohdin sitten kameran kuvineen porukoille joten se päivitys jäänee odottamaan syntymäänsä tiistaille kun saan kameran takaisin... Samoin koirien kuvaaminen on täten pari päivää tauolla. Pitäisiköhän se aika käyttää hyödyksi ompelukoneen ääressä?
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
tiistai 26. maaliskuuta 2013
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Ompelujuttu; laminoitujen kankaiden ompelu
Pohdiskelin tosiaan, että näin "itseoppineena" ompelijana voisin jaella joitain vinkkejä joita on tässä oman muutaman vuoden aktiivitouhuamisen ohessa vastaan tullut.. Kokeneemmille ompelijoille minun vinkeissäni tuskin on mitään uutta, mutta ehkäpä joku aloittelija voi täältä apua harrastuksen alkuun saada.
Tässä siis tältä päivältä ensimmäinen mieleen tullut vinkkaus.
Laminoituja kankaitahan löytyy markkinoilta jos jonkinlaisia, tyypillisimpiä ovat kumiset tai vahatut sadeasukankaat, sadetta kestävät ulkoilukankaat joissa on nurjalla puolella jonkinlainen ohut kumikerros ehkäisemässä läpi kastumista ja tuulta. Samoin PUL-kankaat kestovaippoihin sisältävät polyuretaanilaminoinnin.
Ompelijalle nämä kankaat voivat tuottaa harmaita hiuksia sillä ompelukoneen syöttö ei arvosta tahmapintaisia kankaita vaan lopputulema näyttää yleensä jokseenkin tältä;
Koneen syöttöä vasten oleva puoli kumipintaisesta kankaasta soljuu kyllä ihan kivasti eteenpäin, mutta paininjalan puoleinen kangas ei liu'u eteenpäin siivosti vaan tarraa kiinni ja lopulta vetäytyy ryttyyn sössien ompelutyön ja tekijän hermot.
Ratkaisuvaihtoehtoja tähän tilanteeseen on käytännössä kaksi. Ensisijaisesti suosittelen hankkimaan ompelukoneeseen teflonjalan. Teflonjalka on liukasta muovia oleva perusmallin paininjalka joka vaihdetaan koneeseen. Teflonjalka on niin liukas, etteivät nämä tahmeat materiaalit - kuten ei myöskään esimerkiksi nahka - tarraa kiinni ja siten sotke ompelun lopputulosta. Jos koneeseesi ei teflonjalkaa ole saatavilla voit kokeilla käyttää teflonteippiä jota saa ompelutarvikeliikkeistä. Teflonteippi liimataan tavalliseen paininjalkaan mutta itse en sille lopulta oikein lämmennyt vaan se tuntui monesti tökkivän ja oli epäkäytännöllinen. Lisäksi kun vanhassa koneessani ei ollut pikaklipsillä tapahtuvaa paininjalan vaihtoa oli teipatun jalan kanssa ompelu tavallisissa kankaissa vähän epämiellyttävää. Ei sitä jalkaa kuitenkaan jaksanut joka kerta ruuvarilla alkaa irroittamaan.
Uuteen Singeriini hommasinkin teflonjalan heti oston yhteydessä ja on se kyllä hyvä!
Tavallisia kankaita teflonjalalla ei kuitenkaan välttämättä ole kovin miellyttävä ommella, sillä jalka on todella niin liukas, että peruskankaat saattavat tuntia liukuvan sen alla turhankin livakasti ja saumat voivat alkaa viettämään vääriin suuntiin. Uusista koneista kuitenkin (ja toki osasta vanhempiakin) paininjalka on näppärä vaihtaa pikaklipsillä tavalliseen kun nahkeat materiaalit on ommeltu.
Nuppineuloja ei laminoituihin materiaaleihin ymmärrettävästi suositella käytettävän. Ethän halua rikkoa ohutta kumikalvoa kankaassa ja siten mahdollistaa veden pääsyä materiaalista läpi! Monissa lähteissä suositellaan käyttämään nuppineulojen tilalle teippiä mutta itse totesin teipin niin rasittavaksi työstettäväksi, että olen käyttänyt nuppineuloja varovasti. Käytännössä koska ompelen paininjalan etäisyydeltä kankaan reunasta asetan nuppineulat niin, että niiden aiheuttamat reiät kankaaseen tulevat tämän ylimääräkankaan puolelle eivätkä tuhoa itse vaatetta.
Nuppineulat asettelen myöskin poikittain tulevaan saumaan nähden jolloin voin ommella suoraan nuppareitten yli, eikä niitä tarvitse tässä vaiheessa poistaa. Ulkoilukankaat kun ovat monesti niin liukkaita, että lähtevät helposti luisumaan väärään asentoon. Nuppineulat on helppoa poistaa sitten kaikki kerralla kun sauma on ommeltu.
Ja mitä tästä työstä tänään syntyi? :)
Pari tikkivuorista sadetakkia.
Tässä siis tältä päivältä ensimmäinen mieleen tullut vinkkaus.
Laminoituja kankaitahan löytyy markkinoilta jos jonkinlaisia, tyypillisimpiä ovat kumiset tai vahatut sadeasukankaat, sadetta kestävät ulkoilukankaat joissa on nurjalla puolella jonkinlainen ohut kumikerros ehkäisemässä läpi kastumista ja tuulta. Samoin PUL-kankaat kestovaippoihin sisältävät polyuretaanilaminoinnin.
Ompelijalle nämä kankaat voivat tuottaa harmaita hiuksia sillä ompelukoneen syöttö ei arvosta tahmapintaisia kankaita vaan lopputulema näyttää yleensä jokseenkin tältä;
Koneen syöttöä vasten oleva puoli kumipintaisesta kankaasta soljuu kyllä ihan kivasti eteenpäin, mutta paininjalan puoleinen kangas ei liu'u eteenpäin siivosti vaan tarraa kiinni ja lopulta vetäytyy ryttyyn sössien ompelutyön ja tekijän hermot.
Ratkaisuvaihtoehtoja tähän tilanteeseen on käytännössä kaksi. Ensisijaisesti suosittelen hankkimaan ompelukoneeseen teflonjalan. Teflonjalka on liukasta muovia oleva perusmallin paininjalka joka vaihdetaan koneeseen. Teflonjalka on niin liukas, etteivät nämä tahmeat materiaalit - kuten ei myöskään esimerkiksi nahka - tarraa kiinni ja siten sotke ompelun lopputulosta. Jos koneeseesi ei teflonjalkaa ole saatavilla voit kokeilla käyttää teflonteippiä jota saa ompelutarvikeliikkeistä. Teflonteippi liimataan tavalliseen paininjalkaan mutta itse en sille lopulta oikein lämmennyt vaan se tuntui monesti tökkivän ja oli epäkäytännöllinen. Lisäksi kun vanhassa koneessani ei ollut pikaklipsillä tapahtuvaa paininjalan vaihtoa oli teipatun jalan kanssa ompelu tavallisissa kankaissa vähän epämiellyttävää. Ei sitä jalkaa kuitenkaan jaksanut joka kerta ruuvarilla alkaa irroittamaan.
Uuteen Singeriini hommasinkin teflonjalan heti oston yhteydessä ja on se kyllä hyvä!
Tavallisia kankaita teflonjalalla ei kuitenkaan välttämättä ole kovin miellyttävä ommella, sillä jalka on todella niin liukas, että peruskankaat saattavat tuntia liukuvan sen alla turhankin livakasti ja saumat voivat alkaa viettämään vääriin suuntiin. Uusista koneista kuitenkin (ja toki osasta vanhempiakin) paininjalka on näppärä vaihtaa pikaklipsillä tavalliseen kun nahkeat materiaalit on ommeltu.
Nuppineuloja ei laminoituihin materiaaleihin ymmärrettävästi suositella käytettävän. Ethän halua rikkoa ohutta kumikalvoa kankaassa ja siten mahdollistaa veden pääsyä materiaalista läpi! Monissa lähteissä suositellaan käyttämään nuppineulojen tilalle teippiä mutta itse totesin teipin niin rasittavaksi työstettäväksi, että olen käyttänyt nuppineuloja varovasti. Käytännössä koska ompelen paininjalan etäisyydeltä kankaan reunasta asetan nuppineulat niin, että niiden aiheuttamat reiät kankaaseen tulevat tämän ylimääräkankaan puolelle eivätkä tuhoa itse vaatetta.
Nuppineulat asettelen myöskin poikittain tulevaan saumaan nähden jolloin voin ommella suoraan nuppareitten yli, eikä niitä tarvitse tässä vaiheessa poistaa. Ulkoilukankaat kun ovat monesti niin liukkaita, että lähtevät helposti luisumaan väärään asentoon. Nuppineulat on helppoa poistaa sitten kaikki kerralla kun sauma on ommeltu.
Ja mitä tästä työstä tänään syntyi? :)
Pari tikkivuorista sadetakkia.
Rätisevän oranssi väri tässä ulkoilukankaassa olikin vaikea ikuistaa joten piti räpsäistä kuva ihan salamalla värin näkyviin saamiseksi.
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Meriörkkipastaa!
Meidän taloudessa on elelty semmoisia aikoja, että olen pyrkinyt suorittamaan suunnitelmataloutta ja sen myötä käyttämään myös ravintoon rahaa jos nyt ei vähän niin edes harkiten.
Valitettava ilmiö on kyllä se, että jos näin talvi-Suomessa haluaa edullisesti syödä niin ruoka ei kyllä käsitä vihanneksia ja sen puutoksesta kärsin näin viikon suunnitelmatalouden jäljiltä. Ensi viikoksi haen kyllä vaikka väkisin Lidlin halpatuontikasviksia salaatiksi lautasen reunalle.
Anyway, perus edullista on toki tehdä ruokaa kerralla useammaksi päiväksi mutta perjantain kunniaksi halusin kuitenkin väkertää jotain vähän spesiaalimpaa. Koska viimeksi kun syystä tai toisesta kävin tukussa ostin kilon pakastesimpukoita totesin että on aika käyttää niistä osa viikonloppuappeeseen ja mies haki kaupasta vielä ihanaa tuoretiskin jyväleipää tämän kaveriksi.
Yksinkertainen on kaunista joten ohje on jotakuinkin seuraavanlainen;
Pannulle rasvaan (kylmäpuristettu rypsiöljy on hyvää) tirisemään muutamat sipulit, valkosipulinkynnet, hieman chiliä ja mausteita kuten valkopippuri, mustapippuri, kurkuma (lähinnä väriksi), jeera jne. Pyöritellään kunnes sipulit on imeneet makua ja kypsyneet sopiviksi.
Kun näyttää ja tuoksuu hyvältä laitetaan päälle ruokakermaa (tai kuohua jos kehtaa) pari purkkia ja annetaan tämän seoksen pulputella miedolla lämmöllä.
Meriörkit on hyvä ottaa sulamaan ajoissa, minä en koskaan niin muista tehdä ja koska meriörkit ovat yleensä suolattuja sulatankin ne valuttamalla niihin haaleaa vettä ja puristelemalla sulatetut sitten vedettömiksi. Näin ei mene kastikkeen koostumus pilalle eikä suolan määrä lisäänny yllättävästi.
Kun soosi tuntuu ja maistuu valmiilta heitetään meriörkit sekaan ja pyöräytetään nopeasti, kuumennetaan lähes kiehuvaksi ja otetaan pois liedeltä, kumipalloja kun ei kukaan tahdo pureskella ja sekä simpukat, että katkikset muuttuat kyllä sellaisiksi samantien jos niitä keittää. Tarkistetaan maku ja lisätään tarvittaessa mausteita.
Tämä pasta sai kaverikseen täysjyväfarfallea (me syödään aina jotain täysjyväpastaa). Sekoitin soosin suoraan pastoihin valmiiksi. Kylkeen sitä tuoretta leipää.
Valitettava ilmiö on kyllä se, että jos näin talvi-Suomessa haluaa edullisesti syödä niin ruoka ei kyllä käsitä vihanneksia ja sen puutoksesta kärsin näin viikon suunnitelmatalouden jäljiltä. Ensi viikoksi haen kyllä vaikka väkisin Lidlin halpatuontikasviksia salaatiksi lautasen reunalle.
Anyway, perus edullista on toki tehdä ruokaa kerralla useammaksi päiväksi mutta perjantain kunniaksi halusin kuitenkin väkertää jotain vähän spesiaalimpaa. Koska viimeksi kun syystä tai toisesta kävin tukussa ostin kilon pakastesimpukoita totesin että on aika käyttää niistä osa viikonloppuappeeseen ja mies haki kaupasta vielä ihanaa tuoretiskin jyväleipää tämän kaveriksi.
Yksinkertainen on kaunista joten ohje on jotakuinkin seuraavanlainen;
Pannulle rasvaan (kylmäpuristettu rypsiöljy on hyvää) tirisemään muutamat sipulit, valkosipulinkynnet, hieman chiliä ja mausteita kuten valkopippuri, mustapippuri, kurkuma (lähinnä väriksi), jeera jne. Pyöritellään kunnes sipulit on imeneet makua ja kypsyneet sopiviksi.
Kun näyttää ja tuoksuu hyvältä laitetaan päälle ruokakermaa (tai kuohua jos kehtaa) pari purkkia ja annetaan tämän seoksen pulputella miedolla lämmöllä.
Meriörkit on hyvä ottaa sulamaan ajoissa, minä en koskaan niin muista tehdä ja koska meriörkit ovat yleensä suolattuja sulatankin ne valuttamalla niihin haaleaa vettä ja puristelemalla sulatetut sitten vedettömiksi. Näin ei mene kastikkeen koostumus pilalle eikä suolan määrä lisäänny yllättävästi.
Kun soosi tuntuu ja maistuu valmiilta heitetään meriörkit sekaan ja pyöräytetään nopeasti, kuumennetaan lähes kiehuvaksi ja otetaan pois liedeltä, kumipalloja kun ei kukaan tahdo pureskella ja sekä simpukat, että katkikset muuttuat kyllä sellaisiksi samantien jos niitä keittää. Tarkistetaan maku ja lisätään tarvittaessa mausteita.
Tämä pasta sai kaverikseen täysjyväfarfallea (me syödään aina jotain täysjyväpastaa). Sekoitin soosin suoraan pastoihin valmiiksi. Kylkeen sitä tuoretta leipää.
Jos ei tällä vehnän määrällä turvota niin sitten ei kyllä millään! Mutta hyvää se on :)
Pännimys
Nyt on pakko purkaa hieman harmitusta pois.
Ompelukoneesta paloi viikko sitten lamppu. Olen ommellut silti sitkeästi aina kun päivänvaloa on riittänyt. Tilattiin ompelijanmaailma.fi -nettikaupasta uusia lamppuja jotka saapuivat maanantaina. Viikko on ollut sen verran haipakkaa, että vasta näin lauantaina intouduin lampunvaihdolle uuteen ompelukoneeseeni.
Nappasin postimyyntifirmasta tulleen pienen paketin auki ja ensimmäisenä näpeille levisivät avoinaiset (??) Airamin lamput jotka olin tilannut varalampuiksi saumuriin. Ilmeisesti lamppujen pakkaukset olivat niin vanhat, että liimat olivat hapertuneet. No sama kai se, kyllähän hehkulamppu silti pitäisi olla ehjä.
Seuraavan utsinnan kohteeksi tulivat Singerin lamput ja aloin innokkaasti ruuvailemaan uutta lamppua paikalleen koneeseen. Vaan sepä ei syttynytkään?!
Pohdiskelin tilannetta hetken ja ruuvasin lampun irti, tarkistin piuhat ja kokeilin uudelleen. Ei syttynyt ei. Avasin toisen samanlaisen lampun, ajattelin että toki hehkulamppu voi olla rikki ja ruuvailin sitä tovin paikalleen ompelukoneeseeni. Lopulta minulla oli kädessäni kannaton hehkulamppu ja kanta kiinni koneessa.
Suusta purkautui jokunen ärräpää.
Kaivelin irtokannan pihdeillä irti ompelukoneesta. Vertailin vanhan lampun ja uusien kantoja todeten, että ne ovat samanlaiset, kokeilin vielä kerran vanhaa lamppua koneeseen mutta se ei syttynyt kuten ei ehjä uusikaan.
Ompelijanmaailmaan lähti reklamaatio ja minä pohdiskelen tässä, että voiko olla mahdollista, että reilun kuukauden vanhassa ompelukoneessani olisi sähkövika lampussa kun itse kone kehrää kuin kissa. Toki kai se mahdollista on mutta ei vain tunnu kovin todennäköiseltä... Semminkin kun paketin muutkin tuotteet olivat vähintään epäilyttäviä tuon toimimattoman lampun lisäksi.
Perhana. Nyt on kello niin paljon etten enää tälle viikonlopulle ehdi edes liikkeeseen ostamaan vielä yhtä lamppua testiin todetakseni, että onko todella vikaa SEKÄ lähetetyissä lampuissa ETTÄ ompelukoneessani.
Joten, josko menisi sitten ompelemaan niin kauan kun tälle päivää valoisaa aikaa riittää...
It's saturday again!
Good morning girls. It's warm and sunny out, care to go for a walk? Taru and the boys are coming too!
We had a great time!
So to the forest it is!
We had a great time!
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Sleeping Dynamics
These photos are taken between 9am and 9:30am.
So, may I present you the whippet sleeping dynamics:
So, may I present you the whippet sleeping dynamics:
Bonus pic from last night (Do you know the feeling that someone's staring at you?);
torstai 21. maaliskuuta 2013
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Mantteleita ja kisa-asioita
Aurinkoista tiistaiaamua!
Hmmh.
Olen tässä pohtinut, että kun reservistä löytyis sinällään valmius tehdä myös ihan kisakelpoisia uikkarimantteleita maastoon, että pitäis ehkä tilata soppeleita kankaita ja laittaa tuotantoon? Sen verran tuossa vilkuilin, että nettikangaskaupasta löytyis riittävän kirkkaat sinisen ja punaisen sävyt uikkarimantteleita varten.
Mantteliparille sopiva hinta varmaan olis joku ehkä 20e tms. Pitää vielä kurkkia mitä ihan tehdastekoiset maksaa, ettei nyt ainakaan enempää niistä vahingossa pyydä...
"Huumori"uikkarimantteleihinkin multa löytyis kangasta vaikka muille jakaa, mutta jotenkin kun talvi on kestänyt näin pitkään en oo vielä niiden makusteluun oikein päässyt vaan toi fleecevarasto edelleen kuumottelee ompelemaan niitä pois. Jos ensi viikonloppuna on vielä kylmä niin taidan parisuhteen hoidon ohella hurauttaa vielä muutamat haalarit tyrkylle. Facebookin whippetyhteisössä joku kanadalainen jo kyseli mun haalareihin kaavaa kun olis kuulemma sielläpäin maailmaa tarvista.. En vielä luvannut toimittaa mutta pitää nyt tässä harkita, että menetänkö siinä oikeastaan mitään jos laitan omat kaavani tarjolle muille (sillä toiveella, ettei niitä nyt kukaan oikeasti kaupalliseen käyttöön kehtaisi kuitenkaan käyttää kun ovat melkolailla työn takana olleet tun kehittelyn osalta kuitenkin...)
Kisakauden alku lähestyy hyvää vauhtia jo, vaikka kelistä sitä ei kyllä huomaa... Olisi mahtia päästä treenimään tuota omaakin kisapuikulaa ihan kunnolla mutta minkäs teet kun ulkona on sata astetta pakkasta jatkuvasti :( Talvimaastoihin lähdettiin vähän riskillä kokeilemaan Olgan kuntoa ja kyllä se näemmä viime talven paukuilla veti homman ihan kunnialla kotiin, olin valmistautunut vetämään sen finaalista pois jos näyttää ettei palaudu rasituksesta riittävän nopeasti. Lopulta sijoitus oli 4/10 startannutta ylikorkeaa ja alkuerän Olga juoksikin "pikku"veljen eli Nukan kanssa.
Kuvasta jossa Olga ja Nuka juoksee vastaa Sakari Lampola Photography jolle nostan suuresti hattu kun jaksaa antaumuksella kisoja käydä kuvaamassa meidän iloksemme.
Alla Olga vielä hieman rauhallisemmissa tunnelmissa. Mies on Olgan tärkein ihminen maailmassa, kukaan muu ei osaa rapsuttaa selkää juuri oikein ja anna purra ja kirputtaa nenää ja vielä naura päälle. Kellekään muulle ei myöskään esitetä samanlaisia mänöövereitä kun tullaan paikalla, mies aiheuttaa niin aidon riemun että itseäkin alkaa aina naurattaa.
Vaan nytpä täytyy siirtyä aamukahveen ääreltä koirien kanssa pihalle ja lähteä ajamaan auto huoltoon. Tossa jo pari kuukautta sitten parkkipaikalla eräs kolautti mun auton repsikanpuolen etuoveen klommon ja nyt se vihdoin korjataan. Ei muuta vikaa kuin se, että allekirjoittaneen postireissut ja muut kyllä tökkii pahasti (eli nuttujen postitus) kun ei pääse autolla kulkemaan. No, toivotaan ettei korjauskeikka kestä kuin sen 3-4pv niinkuin lupailivat (eli ovi vaihdetaan kokonaan uuteen sen sijaan, että korjattais ja oiottais vanha...)
Hmmh.
Olen tässä pohtinut, että kun reservistä löytyis sinällään valmius tehdä myös ihan kisakelpoisia uikkarimantteleita maastoon, että pitäis ehkä tilata soppeleita kankaita ja laittaa tuotantoon? Sen verran tuossa vilkuilin, että nettikangaskaupasta löytyis riittävän kirkkaat sinisen ja punaisen sävyt uikkarimantteleita varten.
Mantteliparille sopiva hinta varmaan olis joku ehkä 20e tms. Pitää vielä kurkkia mitä ihan tehdastekoiset maksaa, ettei nyt ainakaan enempää niistä vahingossa pyydä...
"Huumori"uikkarimantteleihinkin multa löytyis kangasta vaikka muille jakaa, mutta jotenkin kun talvi on kestänyt näin pitkään en oo vielä niiden makusteluun oikein päässyt vaan toi fleecevarasto edelleen kuumottelee ompelemaan niitä pois. Jos ensi viikonloppuna on vielä kylmä niin taidan parisuhteen hoidon ohella hurauttaa vielä muutamat haalarit tyrkylle. Facebookin whippetyhteisössä joku kanadalainen jo kyseli mun haalareihin kaavaa kun olis kuulemma sielläpäin maailmaa tarvista.. En vielä luvannut toimittaa mutta pitää nyt tässä harkita, että menetänkö siinä oikeastaan mitään jos laitan omat kaavani tarjolle muille (sillä toiveella, ettei niitä nyt kukaan oikeasti kaupalliseen käyttöön kehtaisi kuitenkaan käyttää kun ovat melkolailla työn takana olleet tun kehittelyn osalta kuitenkin...)
Kisakauden alku lähestyy hyvää vauhtia jo, vaikka kelistä sitä ei kyllä huomaa... Olisi mahtia päästä treenimään tuota omaakin kisapuikulaa ihan kunnolla mutta minkäs teet kun ulkona on sata astetta pakkasta jatkuvasti :( Talvimaastoihin lähdettiin vähän riskillä kokeilemaan Olgan kuntoa ja kyllä se näemmä viime talven paukuilla veti homman ihan kunnialla kotiin, olin valmistautunut vetämään sen finaalista pois jos näyttää ettei palaudu rasituksesta riittävän nopeasti. Lopulta sijoitus oli 4/10 startannutta ylikorkeaa ja alkuerän Olga juoksikin "pikku"veljen eli Nukan kanssa.
Kuvasta jossa Olga ja Nuka juoksee vastaa Sakari Lampola Photography jolle nostan suuresti hattu kun jaksaa antaumuksella kisoja käydä kuvaamassa meidän iloksemme.
Alla Olga vielä hieman rauhallisemmissa tunnelmissa. Mies on Olgan tärkein ihminen maailmassa, kukaan muu ei osaa rapsuttaa selkää juuri oikein ja anna purra ja kirputtaa nenää ja vielä naura päälle. Kellekään muulle ei myöskään esitetä samanlaisia mänöövereitä kun tullaan paikalla, mies aiheuttaa niin aidon riemun että itseäkin alkaa aina naurattaa.
Vaan nytpä täytyy siirtyä aamukahveen ääreltä koirien kanssa pihalle ja lähteä ajamaan auto huoltoon. Tossa jo pari kuukautta sitten parkkipaikalla eräs kolautti mun auton repsikanpuolen etuoveen klommon ja nyt se vihdoin korjataan. Ei muuta vikaa kuin se, että allekirjoittaneen postireissut ja muut kyllä tökkii pahasti (eli nuttujen postitus) kun ei pääse autolla kulkemaan. No, toivotaan ettei korjauskeikka kestä kuin sen 3-4pv niinkuin lupailivat (eli ovi vaihdetaan kokonaan uuteen sen sijaan, että korjattais ja oiottais vanha...)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)