Niinpä mies kipaisi kaupassa ja haki vaniljasokeria, vaahdotettavaa vaniljakastiketta, pullaa ja hilloa. Näistä syntyi lapsuusherkku jota en usko kymmeneen vuoteen syöneeni, siis rikkaita ritareita. Meillä lapsuudessa tosin ritarit olivat aina köyhiä ja pohjana ranskanleipä, eilen siis pohjana oli sopivasti hiukan kuivakka eikä missään määrin tuore Pullava.
Lyhykäisyydessään klassinen ohje kuuluu suurinpiirtein näin;
kupin pohjalle maitoa muutama desi
tupsaus vaniljasokeria sekaan
yksi muna
-> sekoitetaan kunnes munan rakenne on kunnolla hajonnut
dipataan melko nopeasti pullanpalat maitoliemeen (jos antaa imeä maitoa runsaasti muuttuu todella löllöksi!)
ja paistetaan pannulla kullanruskeiksi.
Paistamiseen kuuluisi toki traditionaalisesti voi, mutta meiltäpä ei sitä jääkaapista löytynytkään. Käytin siis paistamiseen maapähkinäöljyä joka muuten maistui ritareissa miedosti antaen kivan lisäsilauksen makuun.
Viimeistelyksi ritarien päälle kunnon plörö mustaherukkahilloa (joka oli miellyttävän napakan makuista kaiken pehmeän ja makean seassa) ja vaahdotettua vaniljakastiketta.
Ritarit maistuivat hyvälle Voice of Finlandia katsoessa ja kruunasivat viikonlopun alun mainiosti.
Lauantaiaamun tunnelmissa heräsinkin pirteänä jo ennen kahdeksaa aikaisen nukkumaanmenon myötä. Koirat odottavat kevättä ja omassa kahvimuksissa höyryää uutta kapselikahvia jota mies oli tilannut jostain ulkomailta asti (eli sen siis täytyy olla tietenkin jotain todella hyvää?).
Kohtapuoliin lähdetään koirain kera pitkälle metsälenkille.
Mainittakoon nyt, että ihan kelvolisen makuistahan tämä sumppi oli, joskin tosi mietoa, enemmänkin olis potkua voinut maussa olla, tosin sitäpä se näiden kapselikahvien kanssa aina on. Pressopannu odottaa kyllä, se vaan pitäisi käytön jälkeen aina pestä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti