Hmmh.
Olen tässä pohtinut, että kun reservistä löytyis sinällään valmius tehdä myös ihan kisakelpoisia uikkarimantteleita maastoon, että pitäis ehkä tilata soppeleita kankaita ja laittaa tuotantoon? Sen verran tuossa vilkuilin, että nettikangaskaupasta löytyis riittävän kirkkaat sinisen ja punaisen sävyt uikkarimantteleita varten.
Mantteliparille sopiva hinta varmaan olis joku ehkä 20e tms. Pitää vielä kurkkia mitä ihan tehdastekoiset maksaa, ettei nyt ainakaan enempää niistä vahingossa pyydä...
"Huumori"uikkarimantteleihinkin multa löytyis kangasta vaikka muille jakaa, mutta jotenkin kun talvi on kestänyt näin pitkään en oo vielä niiden makusteluun oikein päässyt vaan toi fleecevarasto edelleen kuumottelee ompelemaan niitä pois. Jos ensi viikonloppuna on vielä kylmä niin taidan parisuhteen hoidon ohella hurauttaa vielä muutamat haalarit tyrkylle. Facebookin whippetyhteisössä joku kanadalainen jo kyseli mun haalareihin kaavaa kun olis kuulemma sielläpäin maailmaa tarvista.. En vielä luvannut toimittaa mutta pitää nyt tässä harkita, että menetänkö siinä oikeastaan mitään jos laitan omat kaavani tarjolle muille (sillä toiveella, ettei niitä nyt kukaan oikeasti kaupalliseen käyttöön kehtaisi kuitenkaan käyttää kun ovat melkolailla työn takana olleet tun kehittelyn osalta kuitenkin...)
Kisakauden alku lähestyy hyvää vauhtia jo, vaikka kelistä sitä ei kyllä huomaa... Olisi mahtia päästä treenimään tuota omaakin kisapuikulaa ihan kunnolla mutta minkäs teet kun ulkona on sata astetta pakkasta jatkuvasti :( Talvimaastoihin lähdettiin vähän riskillä kokeilemaan Olgan kuntoa ja kyllä se näemmä viime talven paukuilla veti homman ihan kunnialla kotiin, olin valmistautunut vetämään sen finaalista pois jos näyttää ettei palaudu rasituksesta riittävän nopeasti. Lopulta sijoitus oli 4/10 startannutta ylikorkeaa ja alkuerän Olga juoksikin "pikku"veljen eli Nukan kanssa.
Kuvasta jossa Olga ja Nuka juoksee vastaa Sakari Lampola Photography jolle nostan suuresti hattu kun jaksaa antaumuksella kisoja käydä kuvaamassa meidän iloksemme.
Alla Olga vielä hieman rauhallisemmissa tunnelmissa. Mies on Olgan tärkein ihminen maailmassa, kukaan muu ei osaa rapsuttaa selkää juuri oikein ja anna purra ja kirputtaa nenää ja vielä naura päälle. Kellekään muulle ei myöskään esitetä samanlaisia mänöövereitä kun tullaan paikalla, mies aiheuttaa niin aidon riemun että itseäkin alkaa aina naurattaa.
Vaan nytpä täytyy siirtyä aamukahveen ääreltä koirien kanssa pihalle ja lähteä ajamaan auto huoltoon. Tossa jo pari kuukautta sitten parkkipaikalla eräs kolautti mun auton repsikanpuolen etuoveen klommon ja nyt se vihdoin korjataan. Ei muuta vikaa kuin se, että allekirjoittaneen postireissut ja muut kyllä tökkii pahasti (eli nuttujen postitus) kun ei pääse autolla kulkemaan. No, toivotaan ettei korjauskeikka kestä kuin sen 3-4pv niinkuin lupailivat (eli ovi vaihdetaan kokonaan uuteen sen sijaan, että korjattais ja oiottais vanha...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti