Kefiirin monet olomuodot

Kokeiluni kefiirin ihmeellisessä maailmassa jatkuvat. Sen jälkeen kun hieman ilmeisesti rääkkäsin pikkuruista maitosientäni se on ollut aivan mielettömän tehokkaalla tuulella, eikä vallitseva kesäinen ilmasto sitä ainakaan haittaa. Asunnossa on lämmin ja se kyllä näkyy myös sienen toimintanopeuden hurjassa kasvussa.

Olen kokeillut kefiiriä eri maitotuotteissa aina kuohukermasta kevytmaitoon testaten samalla myös erilaisia valmistusaikoja eri tuotteille. Olen saanut kaikkea ranskankerma-tyyppisestä paksusta ja samettisesta kefiiristä aina lähes juustoon asti.
Kefiirin maku on myös muuttunut selvästi happamammaksi kun se alkuun ei ollut hapanta oikeastaan ollenkaan. Nyt maku on lähempänä viiliä ja hurjan bakteerikäymisen seurauksena tuotteen pintaan muodostuu myös samanlainen samettinen kerros kuin kaupasta ostetussakin viilipurkissa on kun sen avaa.

Jos kefiirin tahtoo pitää lasista juotavassa muodossa on näillä keleillä oltava aika tarkkana koska se on nopeasti käynyt jo turhankin paksuksi. Kefiiri tosin heroittuu muutenkin melko helposti joten sen surauttaminen sauvasekoittimella ennen juomista on ihan hyvä idea jos haluaa ihan lasista nautiskella. Maku on kyllä ihan mainio. Ei tosin kovin piimämäinen vaan enemmän lähellä jogurttia.

Näissä paksummissa tuotteissa oman problematiikkansa sitten tuokin aina maitosienen löytäminen kefiirin seasta. Tänään etsin sitä hyvän tovin kun olin tainnut hieman unohtaa sunnuntaina (tai jo lauantaina) sieneni litraan kevytmaitoa ja lopputuloksena oli jotain joka olisi huomenna ollut jo todella kiinteää kotijuustoa.

Vinkkini sienen löytämiseen onkin haroa kefiiriä hyvin varovasti läpi, rikkoen sen rakennetta vain sen verran kuin on tarpeen. Sienen ympärillä on nimittäin aina näemmä käymisen seurauksena hieman sellaista kirkkaampaa rihmaa joka helpottaa sen paikallistamisessa. Sieni itsessään on aavistuksen läpikuultava verrattuna ympäröivään kefiiriin joka myös auttaa sen nappaamisessa talteen seuraavaa erää varten. Olen tässä leikitellyt ajatuksella voisiko kefiirin sijoittaa esimerkiksi lehtiteelle tarkoitettuun teepalloon jossa se olisi helppo ottaa pois valmiista tuotteesta ja siirtää suoraan seuraavaan.

Osassa ohjeista maitosieni neuvottiin huuhtelemaan käytön välissä, itseäni ohjeistettiin olemaan huuhtelematta ja tällä on nyt menty. Sieni ja pala vanhaa tuotetta siirtyy siis uuteen maitoastiaan ja aloittaa työnsä siltä pohjalta.

Vinkkinä sain myös, että jos sienen bakteerikantaa tahtoo muutella sitä voi uittaa esim jogurtissa tai piimässä jolloin se napsii itseensä uutta bakteerikantaa ja käyttää sitä seuraavan maitoerän käyttämisessä. Olen tässä miettinyt josko tätä kokeilisi kreikkalaisella jogurtilla joka on ihan ehdoton suosikkini mutta niin rasvaista ettei sitä oikein kehtaa kovin usein syödä.

Heraahan kefiirin valmistuksessa myös jää jonkin verran yli, ainakin jos sattuu tekemään sitä juustoa vahingossa niinkun minä... Meiltä löytyy taloudesta kolme karvakorvaa jotka nautiskelevat heran kuolarihmat suupielistä valuen oman ruokansa seassa joten sekään ei ole ongelmaksi muodostunut. Samoin ylijäämäkefiirit, nyt kun sitä tosiaan valmistuu melko hurjalla vauhdilla menevät koirien kippoihin ja ruuanlaittoon.

Viime viikolla väkersin lihamureketta jossa käytin taas kermaviilin tilalla kefiiriä ja palveli oikein erinomaisesti tarkoituksessaan.

Syypää itse. Maitosieneni on todella vieläkin näin pieni tyyppi. Mutta tämä tyyppi tekee silti juotavaan muotoon litran maitoa vuorokaudessa, jogurtiksi puolessatoista!

Tältä näyttää litra kevytmaitoa kun sieni on saanut tehdä työtään pari vuorokautta. Maku on ihan mainio, joskin jos olisin tiennyt tekeväni juustoa olisin ripsauttanut sekaan pikkumäärän suolaa ja sokeria...

Kevytmaidosta jäi" yllättäen" melko paljon yli heraa kun proteiinit tiivistyivät kiinteäksi klöntiksi. Tämä menee koirien herkuksi.

Näiden seassa maitosieneni lymysi, tovin sitä saikin taas etsiä. Nämä kikkarat muuttavat uuden maitopuntun pohjalle ja päälle lorautetaan...

...herkuttelumaitoa. Olen päätellyt, että nykyisessä hyvin puhtaassa maidossa ei kefiirin ole ehkä kovin hyvä elää hirveän pitkiä aikoja kerrallaan sen ravinteettomuuden vuoksi. Näin ollen olen pyrkinyt tarjoamaan sille välillä kylpyjä tällaisessa vähemmän "puhtaassa" ympäristössä jossa on sille ehkä enemmän syötävää.

Näin paksua on kuohukermasta tehty kefiiri ja maku on lähellä ranskankermaa. Tästä pitäisi kokata jotain seuraavaksi.


Kombutsan kuulumiset...? Noh. Yksi erä valmistui, se on jääkaapissa. Maisteltiin sitä lasillinen eikä oikein lämmetty maulle vaikkei se niin pahaa ollut kuin olisi voinut olla. Uusi erä valmistuu kohta ja itse teesieni on kasvanut hurjasti paksuutta. Jos joku haluaa voin lahjoittaa tämän lemmikkini eteenpäin, onhan se kasvua mielenkiintoista seurata mutta itse käymistuote taitaa jäädä meillä juomatta.

Drinksuja ja koiratoimintaa

Lemmikkieni kuulumiset viimepäiviltä ovat joltisenkin seuraavanlaisia;

Kefiiri tuottaa juomaa joka on juomakelpoista (vaikkakin heroittuu helposti) ja aika hyvän makuistakin. Valitettavasti vaan itse sieni on tainnut suuttua minulle ja muuttua jauhoiseksi/kadonnut kokonaan. Tänään haroin epätoivoisesti uutta kefiirijuomaani läpi jotta voisin siirtää sienen uuteen maitoon mutta en löytänyt sitä lainkaan kiinteässä muodossa. Kaiken järjen mukaan kuitenkin, koska juomaa edelleen muodostuu, itse bakteerit eivät ole kuolleet ja kokeilen elvytystoimenpiteitä kermalla. Kevytmaito voi kuulemma olla turhan kevyttä syötävää sienelle ja aiheuttaa sille huonovointisuutta joka ilmenee nimenomaan jauhoisuutena. Toivotaan parasta, kefiiri nimittäin on ollut tosi kätevä lisä koirien ruokavalioon, itse olen juonut sitä välillä lasillisen ja ennenkaikkea, se sopii erinomaisesti kaikenlaiseen ruuanlaittoon. Sellaisiin juttuihin joihin laittaisi normisti kermaviiliä, rahkaa tms. Ja ottaen huomioon, että pikkuruinen sieneni on tehnyt vuorokaudessa puolisen litraa valmista juomaa ja kahdessa jogurttimaista paksumpaa tavaraa on tuote verrattuna kaupan kermaviileihin jne tosi edullista.

Jos nyt kävisi niin, että sieni on lopullisesti mun taitamattomuudesta kuollut tilaan kyllä ehdottomasti samasta paikasta uuden ja koitan olla vähän taitavampi ensi kerralla.

Esimerkiksi männäviikolla tein kefiirijauhelihapihvejä ja grillailin ne kypsiksi. Ohuet sipulirenkaat paineltuna jauhispihvitaikinaan kypsyvät ihanan pehmeiksi ja maukkaiksi pihvejä paistaessa. Mausteiksi laitoin mustapippuria ja juustokuminaa pääasiassa, sekä perinteisen ranskalaisen sipulikeittopussin kefiirin sekaan.

Grillin käyttö on vielä näin alkukesästä vähän hakusessa ja pihvit ottivat hiukan turhan paljon väriä paistovaiheessa, mutta kylläpä se tästä taas. Sähkögrillillä joudutaan kuitenkin näin kerrostaloeläjinä jatkamaan.






Kombutsa alkaa olla valmista ja samoin uusi sieni joka pönttöni pintaan on kehittynyt on ottanut selvää muotoa ja muuttunut melko kiinteäksi. Pöntöstä nouseva miedon etikkainen tuoksu ei ole lainkaan niin ällö kuin postissa saapuneessa alkunesteessä joten ehkäpä tuota uskaltautuu maistamaan. Josko huomenna keittelisi uuden teen ja maistelisi tätä tuotosta sitten kun se on jäähtynyt kunnolla jääkaapissa.

Koirapuolelta kerrottakoon, että viikko sitten nuorimmaisen voitti maastokisat Liedossa ja sai täten viidennen sertinsä. Käyttövaliohakems lähti siis Kennelliittoon ja innolla odottelen josko titteli aikanaan ilmestyisi näkyviin. Eilen riviä sitten vielä muutettiin hieman komeammaksi kun Olga osallistui kolmivuotiskauttaan kisaavien ikäkausikilpailuun, derbyyn ja voitti vielä senkin. Näin ollen, kun tittelit aikanaan päivittyvät on Olga Fi-Kva-m DVM-13 Just Nosy Willow.
Olgan velipoika samasta pentueesta voitti oman sarjansa ja on tulevaisuudessa sitten DVM-13 Just Nosy Magnetic.


Olgallehan on suunnitteilla luultavasti ensi viikolla alkavasta kiimasta pennut joten nyt mammalomalle onkin hyvä siirtyä.
Olgan Tuikku-emä aloitti kiiman viime viikolla ja lähtee tapaamaan sulhastaan puolestaan sitten ensi viikolla joten luvassa on pennuntuoksuinen loppukesä jos molemmat pentueet toteutuvat. Tuikun pentueesta löytyy lisäinfoa kasvattajan kotisivuilta www.besties.fi .

Sunnuntaita vietettiin pitkästä aikaa kiireettömästi pötkötellen.

Superdrink-päivitystä

Kefiiri ja kombutsa ovat asuneet taloudessamme nyt muutamia päiviä ja elelleet uusissa ympäristöissään. Keittiökaapeissa vierekkäin omissa osastoissaan. Eri kaapeissa kuitenkin, lähinnä koska epäilin kombutsan hajun tarttuvan kefiiriin melko helposti. Niinkuin maitotuotteet tuppaavat hajuja ympäristöstään nappaamaan.

Positiivista aiheessa on, että molemmat kasvustot vaikuttavat viihtyvän. Kefiiri on uiskennellut kulutusmaitokylvyissä murokupissa ja selvästikin herännyt henkiin. Ensimmäisessä kylvyssä sieni kehitteli ympärilleen kerroksen.. Mmh. Tauhkaa. Toisen kylpynsä se muutti jo melko paksuksi liemeksi ja kolmas muistutti jo melkein viiliä tai lohkeavaa jugurttia. Tuoksu kefiirissä on mieto ja ihan aavistuksen makeahko ja oikeastaan ihan miellyttävä. Epäilyttäväksi asian loi se, että tavara juoksettui tosi helposti ja muutama sekoitus lusikalla erotteli kiinteähkön maitotuotteen muusta nesteestä. Koska en tiedä ketään joka harrastaisi kefiiriä en tiedä onko se normaalia joka tekee touhusta ehdottomasti jännittävämpää ja eksoottisempaa kuin voisi kuvitellakaan.

Itse sieni on vielä niin pieni, että sain haroa tuotostani tovin, ennenkuin löysin sen kupin pohjalta voidakseni siirtää sen taas uuteen kylpyyn.





Urheasti maistoin tuotosta pari lusikallista. Maku oli lähinnä hyvin mietoa viiliä, siis oikeastaan ihan hyvää. Mutta kukapa viiliä huoneenlämpöisenä normaalisti söisi?

Rehellisyyden nimissä pakko todeta, että tämä kokkelipiimä päätyi kuitenkin loppuviimeksi koirien kuppeihin josta se katosi kyllä hyvin nopeassa tahdissa ja karvakorvat vaikuttivat oikeinkin tyytyväisiltä.

Kefiiri pääsi nyt uimaan tommoiseen shaker-pulloon josta löytyy siivilä omasta takaa, ajattelin että josko tuo puolisen litraa on huomiseen mennessä muuttunut suhteellisen juomakelpoiseksi siirrän sen suoraan jääkaappiin ja maistelen suuremmalla keskittymisellä ja uskalluksella. Siivilän kanssa sienen onkiminen talteen seuraavaa erää varten olisi varmaan helpompaa. Toivottavasti.

Mainitsematta pitäisi varmaan jättää sellainen pieni sivuseikka, että iltasella minulle iski todella huono olo. Siis maha sekaisin ja oksetti. En kuitenkaan jaksa uskoa, että syyllinen olisi ollut tuo pari lusikallista kefiiriä vaan ennemminkin (aivan liian) iso pala suklaakakkua viikonlopulta joka sisälsi suorastaan hulvattoman määrän rasvaa.

Miksi minulla puolestaan oli suklaakakkua johtui ihan siitä, että vietimme lauantaina jälkikäteisjuhlia äitini tammikuisen 60-vuotissyntymäpäivän ja minun helmikuisten kolmikymppisteni vuoksi. Ja toki viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä veljeni nuoremman muksun yksivuotisjuhlat juhlittiin samaan syssyyn. Lahjoja sain uskomattoman kasan siihen nähden, etten osannut odottaa mitään, kiitoksia niistä kaikille asianosaisille.

Minun tuotoksiani kakuista ovat nuo ei-niin-kauniit teokset taka-alalla. Noista tyylikkäämmistä teoksista vastasi veljeni vaimo.





Kombutsan (joka lisänimeltään on nykyään Alien) kuulumiset sen sijaan kulkevat hyvinkin ns. kirjan mukaan. Sienen alku, se joka postissa meille kulkeutui on painunut litraisen teepöntön pohjalle ja kaapissa on alkanut tuoksua kevyesti etikkaiselta, niinkuin juoman sanottiin käymisvaiheessa tuoksuvan. Samoin teenesteen pintaan on lähtenyt muodostumaan ilmeinen uusi sieni. Sieni on toistaiseksi vain ohut kalvo, mutta jo selvästi tunnistettavissa. Odotan suurella mielenkiinnolla millaiseksi se tässä tulevan viikon aikana muotoutuu. Lähes yhtä jännittävää on myös odottaa uskallanko sitten viikon kuluttua maistaa Alien-juomaani.

No nyt ne superjuomat tuli!

Onpas jännittävää. Tänään saapui postitse sekä se kauan odotettu kombutsasieni, että kefiirin siemen.

Kefiiri oli kirjekuoressa postilaatikosta tipahtanut vähintäänkin epäilyttävä jauhopussukka. Halusko joku lähettää minulle esim pernaruttoa?

Tutkailin saapunutta nyyttiä hetken ymmälläni ennenkuin ymmärsin mistä on kysymys. Siemen oli verhottu ravintoon, eli maitojauheeseen jottei sille tulisi kovin kova nälkä matkallaan. Siemen tuoksui melko odotetusti miedosti piimältä ja oikeastaan ihan miellyttävältä. Pikainen kertausgooglettelu opasti, että siemenelle on nyt tarjottava maitokylpyjä muutama päivä joiden aikana se heräilee horroksestaan uudestaan henkiin. Tämän jälkeen se ryhtyy todellisiin töihinsä eli juoman tuottamiseen.

Ampaisin samantien kuin ohjus valkoisella polkupyörälläni kauppaan ja shoppasin sille paria eri sorttia maitoa. Olisin ostanut luomua, mutta tietenkään lähi-Lidlistä ei moista hienoutta löytynyt, kefiiri sai sitten herättelykylvykseen tavallista täysmaitoa, toivottavasti se sille kelpaa. Muistelin kuitenkin, että lapsenakin ihan tavallisesta purkkimaidosta sai viiliä kun sinne pisti lusikallisen viilinjämää kaupasta ostetun purkin pohjalta joten kaipa tuo kelpaa. Odottelen mielenkiinnolla välivaiheita ja lopputulosta. Kefiiri pääsi kylpyammeineen keittiökaappiin muhimaan.

Jännittävämpi osio olikin sitten se kombutsasieni jonka hain tänään samalla postista.

En oikeasti tiennyt yhtään mitä odottaa kun aloin avaamaan huolellisesti pakattua pussukkaa jossa oli paitsi nestettä myös se "vauvasieni": Sienen alku tässä vaiheessa ei ole kovin kiinteä vaan lähinnä tuollainen räkä/lima joka hajoaa melko helposti tuonne nesteen sekaan jota tietysti innokkaasti kääntelin ja tutkailin.

Hiljalleen, kun monen muovipussin pakkaus aukeni totesin tilanneeni postimyynnistä luultavasti alienin jostain Cameronin leffasta. Tuoksu joka pussista purkautui oli paitsi omituinen myös melko luotaantyöntävä. En oikeastaan keksi yhtään syytä miksi kukaan on keksinyt juoda tuota tuotosta joka haisee pahalle ja jossa vielä kaikenlisäksi uiskentelee epämääräinen sikiötä muistuttava... Olento.

No, sai siitä ainakin hienoja kuvia jos sitä ei uskalla maistaa aikanaan.

Keitin kuitenkin urheasti ohjeenmukaisen teejuoman (kun se edellinen piti sitten juoda kylmänä itse) ja jätin sen jäähtymään. Kun se on jäähtynyt lorautan postista saapuneen nesteen (joka on siis valmista kombutsajuomaa ja toimii fermentoitumisen käynnistäjänä uudelle juomalle sienineen) teen sekaan ja jätän fermentoitumaan reiluksi viikoksi. Odotan kyllä tosiaan mielenkiinnolla mitä tässä hiljalleen tuon juoman suhteen tulee tapahtumaan.

 Näitä superterveellisyyksiä odotellessa me katsomme jääkiekkoa ja syömme klassikkoa joka ei ehkä ole terveellistä mutta tuntuu tarttuvan hampaisiin ihan niinkuin ne lapsuuden tukehdutuskarkit joihin minäkin olen meinannut parivuotiaana henkeni menettää.

 Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Koirametsässä

Flunssaisenakin ne koirat on lenkitettävä ja mikäs olisikaan oivallisempi tekosyy ulkoiluttaa koirien ohessa kameraa kun hikilenkkiäkään ei jaksa tehdä. Otin siis koirat ja kameran ja hurautin Helsingin (Sipoon...) koirametsään ja laahustelin kaikessa rauhassa, koirien laiduntaessa ihanaa vastapuhjennutta heinää ja vaeltaessa rauhaisasti ympäriinsä. Metsässä oli paljon kukkia ja erityisesti lemppareitani sinivuokkoja.

Vapun mielestä maassa oli hepulia.

Nappisilmä :)

Tuikku jättää jäljen.

Vappu eli Besties Jäätelökesä täytti jo 7v. Ensimmäinen oma koirani.

Olga ei tahtonut tänään osua linssiin, ainakaan naama edellä.

Mikähän tämä urhea kasvi oli joka kovasti kukki jo sini- ja valkovuokkojen ohella.

Tuikku eli Jagodas Gingembre 6v. Tuikulle on seuraava pentue suunnitteilla kennel Bestiesiin. Lisää tietoja voit kurkistaa www.besties.fi